PikkuPetroskoi tai miten ei (joopas) kannata syödä kanansydämmiä

   Hyvvee päivvee, arvoisa Lukija! Äänessä noin alkuun on kotiSeljanka.

   Nöyrä palvelijanne ja hänen pomonsa palaavat jälleen kerran viihdyttämään teitä uudella laatukontentilla! Tällä kertaa pidämme yhteisen kertomuksen äskettäisestä reissustamme kotikaupunkiini Petroskoihin, Russian Federation. Kuvia, paikkaarvosteluja, mielipiteitä - täss´ teille ois sellaista!

Ekoja hetkiä kaupungissa

   Täytynee mainita, ettei Petroskoi ollut meille kummallekaan enää vieras paikka. Itse olen syntynyt ja asunut siinä kaupungissa jonkun aikaa sitten, ja Honey sai jo alkumakua paikasta edellisestä yhteisestä Venäjä-reissustamme. Lisäksi kaupungissa asuu edelleen useanpi perheeni tuttava, joka osasi ottaa turistipariskuntamme vastaan ja neuvoa neille vierailuarvoisia paikkoja. Suuret kiitokset siis näille ihmisille! Yhdistäen heidän arvokkaita neuvojaan, meidän turismikokemuksemme, sekä tuolle paikalle yllättävän hyvän sään, saimme mitä parhaimman mahdollisen pohjan kotivierailuamme varten.

   Koko reissun järjestäminen oli minun ideani ja toteutukseni. Asia on näet siinä, että reissu oli myöhästynyt synttärilahja, jonka oli lupaus ja perimmäinen tarkoitus, että ottaisin kaiken organisoinnin itselleni. Ja niinpä minä otin! Toiveet otetiin vastaaan, tietenkin, mutta suunnitelman runko oli täysin minun hallussani. Lopputulosta tarkastellen, olen ihan tyytyväinen itseeni. Monet jutut saimme suoritettua, ja vain muutama pikkuseikka erosi peruslinjasta.

   Tällä kertaa reissun oli tarkoitus ei niinkään löytää uusia makuja, vaan pikemminkin pitää väliaikaa työnkiireistä ja kertyneestä väsymyydestä. Tähtäin oli siis jo ennestään tuttuihin paikkoihin, joista varmasti löytyisi jotain kivaa puuhailtavaa. Nojaten tähän lisäpykälöinä täytyi olla mahdollisimman vähän kävelyä, ja että paikkoihin oli päästävä paikallisliikennettä käyttäen. Pääkohteiksi ilmeni nopeasti trampoliinipuisto, peliluola ja kauppakeskus Lotos Plaza. Olen halunnut lisätä ohjelmaan myös hieman kulttuurista sivistäytymistä, mutta se jouduttiin aikataulun tiiveyden vuoksi jättämään väliin.

   Kun ohjelma oli valmis, kaikki muu valmistautuminen sujui nopeasti. Asuinpaikan varaaminen Airbnb:n kautta oli nopeaa, ja passin ja rahan pakkaaminen laukkuun vielä nopeampaa. Pian olimmekin jo lähdössä iltalinjalla minun rakkaanni Petroskoihin!  <3


H: Me lähdettiin matkustamaan lauantai iltapäivänä linja-autolla kohti Petroskoita.
Koska minulla on ennen ollut aika pahaa matkapahovointia, minua jännitti vähän linja-autolla matkustaminen, sillä tiesin että matka olisi pitkä ja pysähdyksiä olisi vain pari. Olin jo hankkinut edellisenä päivänä meille juomista ja evästä matkalle, ettei huono olo tulisi ainakaan matalan verensokerin takia. Todellisuudessa puolet eväistä jäi kuitenkin syömättä.

Matka tuntui aika pitkältä. Suurin osa matkustajista nukkui ja valot olivat poissa, joten itselläkin tuli väsymys, mutta jännitys piti kuitenkin hereillä koko matkan. Kun saavuimme Venäjän rajalle, minua tietysti vähän jännitti, että päästäänköhän me normaalisti läpi tullista, ettei siinä tule mitään, mikä estäisi meidän matkan, mutta onneksi ei tullut ja jännityskin katosi. Hei mehän selvittiin jo Venäjän puolelle. Me ollaan nyt oikeasti Venäjällä. Pysähdyttiin rajan jälkeen käymään vessassa ja hetki jaloittelemassa.

Loppumatka olikin vain odottelua. Söimme eväitä ja juttelimme. Katseltiin puhelimistamme kuvia, muttemme voineet käyttää nettiä, sillä se puuttui linja-autosta. Matkan loppupuolella meidän oma arvio oli, että matka kestäisi vielä yli tunnin, mutta iloiseksi yllätykseksemme tajusimme, että olimme jo saapuneet Petroskoihin. Oli ihanaa päästä näkemään jo jotain viime reissulta tutuksi tulleita paikkoja. Tuli jotenkin heti niin kotoinen olo. Puettiin päälle ja otettiin tavarat mukaan ja lähdimme suuntaamaan kohti kotiSeljankan perhetuttuja.

Minua ei jännittänyt ollenkaan heidän luoksensa meno, sillä olin tavannut heidät jo kerran aikaisemmin. Meidän oli siis tarkoitus yöpyä heidän luonaan. Heidän kotinsa oli jotenkin tosi kotoisa ja ihana. Olisi voinut viettää vaikka koko päivän tutkiskellen kaikkia pieniä yksityiskohtia, joita heidän asunnostaan löytyi. He olivat aivan ihania ihmisiä ja ottivat meidät niin lämpimästi vastaan. Meille oli jo laitettu peti valmiiksi ja saimme syötävää. Olimme kuitenkin todella väsyneitä matkustamisen jälkeen, joten rupesimme melko pian nukkumaan. Haluttiin olla virkeinä ottamaan seuraava päivä ja sen tuomat hauskuudet vastaan.

Pitkä matka edessä

KotiKaupunginKaunisKeskusta

Tämä ravintola nyt ei välttämättä menesty

H: Heräiltiin rauhassa sunnuntai aamuun. Se päivä olikin juhlapäivä, sillä silloin oli naistenpäivä. Suomessa naistenpäivää ei vietetä ehkä yhtäpaljoa kuin Venäjällä. Söimme aamupalaa, valmistauduttiin ja sitten ruvettiin odottelemaan tietoa, milloin päästäisiin meidän omaan airbnb asuntoon. Asunnon saamisessa oli pieniä ongelmia, muttemme antaneet niitten lannistaa meitä, vaan lähdimme Lotos kauppakeskukseen. Se olikin jo osittain tuttu, sillä kävimme siellä jo viime reissussa. Kauppakeskuksessa oli tosi paljon ihmisiä ja kaikenlaista mukavaa naisia varten, olihan naistenpäivä. Naisille järjestettiin meikkausta ja hiustenlaittoa ja jokaiselle naiselle jaettiin tulppaani. Oli paljon erilaisia esityksiä kuten tanssia. Kauppakeskuksessa oli paljon pisteitä, joista ihmiset ostivat rakkaille naisilleen kukkia.

Kävimme syömässä ylimmässä kerroksessa, jonne ruokapaikat olivat keskitetty. Mitä en Suomessa ole nähnyt, oli siellä luistelukenttä sisällä kauppakeskusta. Minä söin  KFC:ssä, koska sitä ei Suomesta löydy. Se on siis pikaruokapaikka, jossa myydään kaikenlaista kanasta tehtyä. KotiSeljanka söi pelmeneitä. Venäjän pelmenit ovat kyllä vielä tuhat kertaa parempia kuin Suomessa myytävät, vaikka  ovat nekin hyviä. Jälkiruoaksi sain jättimäisen mansikkabanaanihattaran. Tuli tyttö aika iloiseksi siitä.

Syömisen jälkeen aloimme tutkia vähän kauppakeskusta, muttei sieltä oikein tarttunut mitään mukaan. Kävimme kuitenkin vielä isossa markettikaupassa, josta ostimme jotain pientä mukaan. Siinä vaiheessa olimme jo saaneet tietoa airbnb asunnostamme, joka oli valmiina ottamaan meidät vastaan, joten haimme tavaramme ja siirryimme sinne. Se oli tosi söpö ja pieni. Siinä oli keittiö ja makuuhuone tavallaan yhdistettynä. Lepäilimme hetken asunnossamme ja minä korjailin meikkejä. Sitten lähdimme kohti lähempänä olevaa kauppakeskusta. Sieltä tarttuikin molemmille jotain pientä matkaan. KotiSeljanka osti muutaman tosi kivan vaatteen ja minä uuden matkakukkaron ja kylpypallon. Pyörimme kauppakeskuksessa jonkin aikaa, mutta sitten meille tuli nälkä.

Menimme yhteen viime reissulla hyväksi todettuun ravintolaan syömään romanttinen naistenpäivä illallinen. Vietettiin siellä varmaan kaksi tuntia vaan katsellen toisiamme, jutellen ja syöden hyvää ruokaa. Oli ihanaa vaan olla siinä toisen kanssa ilman kiirettä minnekään. Aluksi olimme suunnitelleet vielä menemään toisessa kauppakeskuksessa olevaan peliluolaan, mutta olimme jo aika väsyneitä, joten päätimme jättää sen seuraavaan päivään. Lähdimme sitten ruokakaupan kautta meidän asunnollemme.

Tietäjät ja pikkusiskojen omistajat tietää

Pocky-tikkuja harvoin löytää yhtä makua useampaa. No - tässäpä oli useampi!

Minä tein itselleni kylvyn, koska asunnossamme oli kylpyamme ja minähän rakastan kylpyjä. Kylpyni tuoksui ihan vesimelonilta. Sillä välin KotiSeljanka valmisti meille vielä pientä iltapalaa. Hänen tarkoituksensa oli maistattaa minulla kanansydämiä. Hän oli varma, että pitäisin niistä, koska hän itse niitä rakastaa. Maisteluprosessissa sain itkunkin aikaan ja meinasin oksentaa, mutta ainakin mä yritin. Maisteltiin vielä venäläistä suklaata ja juotiin vaniljakokista (tosi hyvää). Sitten ruvettiinkin jo unten maille, jotta oltaisiin taas reippaana valmiina seuraavaan päivään.

A: Se ei ole mikään oikea reissu, jos sen aikana et kykene saamaan tyttöystäväsi itkuun. Ja minähän lopulta onnistuinkin!!! Kun käydään Venäjällä tai saadaan tilata sukulaisilta jotain lahjaksi sieltä, yritän aina välillä maistattaa tälle yhdelle ihanalle otukselle ja sen läheisille jotain, mitä itse olen jo maistanut, mutta he eivät, ja josta itse tykkään. Tällä kertaa oli aika maistatella jo yllämainittuja kanansydämiä. Omasta mielestäni erittäin hyvää syötävää! Oikein valmistettuna maku on kohdallaan ja sydämmen rakenteen seurauksena sen pureminen on esteettisen nautinnon huippua! Jotain kermakastiketta, makarooneja, ehkä hieman herkkusieniä tai ruskeita papuja... NAM!!! Mutta selvästikään eivät kaikki arvosta ruokaa samalla tavalla kuin herra.. Mikä on hieman säd. Maisteluillasta ei onnistunut mitään, kun edes pienenkin palan maistaminen oli itkuun asti vastenmielestä. Ensin keräiltiin voimia sen kymmenisen minuuttia, kunnes oltiin valmiita tökkäsemään sydämen pikkupuolikas haarukalla. Sitten vielä viitisen minuuttia tuskaista yrittämistä ja ...!! Hetkellinen paholaisen suussapito, poissylkäisy, itku, depression, maailmanloppu.. Ei tykätty.

   No, jätetään tämä kohta siihen, sillä tämä olikin ehkä koko reissun aikana ainut ikävä muisto. Kaikki muu alku- ja loppureissu meni nätisti. Jouduimme kyllä muuttamaan muutaman kohdan paikkaa aikuataulussamme, mutta loppuksi niin oli ehkä parempikin.

   Alunperin sunnuntain, siis ensimmäisen kokonaisen päivän Venäjällä, heräämisen ja aamiaisen jälkeen täytyi olla varhainen sisäänmuutto asuntoomme, jota seuraisisi kauppareissut. Kuitenkin yhteyshankaluuksien takia sisäänmuutomme viipyi, mikä myös sai omat hermoni hieman kireälle. Sillä itse en tajunnut päivää aikaisemmin sopia tarkemman muuttoajan, enkä pyytää asunnon omistajan puhelinnumeroa, jouduimme viestittelemään Airbnb chatin kautta, mikä ei ollut kovinkaan nopea prosessi. Pistän varmasti muistiin seuraavia reissuja varten: varmista etukäteen netti- tai puhelinyhteyden saatavuus paikan päällä; älä jätä asioita auki, vaan sovi kaikki valmiiksi.

   Kun muutto näytti viivästyvän jo liian pitkään, hyväksyimme tuttujeni kutsua lähteä heidän kanssaan kauppakeskus Lootokseen. Olemme itse suunnittelleet sen joksikin myöhemmäksi ajaksi, jopa seuraavaksi päiväksi, mutta kun tilaisuus tuli ajattelin, että sen käyttämättä jättäminen olisi tyhmää. Tällä tavalla saimme vietää vielä hetkisen aikaa tuttavieni kanssa sekä hoidettua pois alta kauppakeskuksen. Kuten myöhemmin selvisi, tämä oli todellakin hyvä ratkaisu.

   Paljon emme ostaneet, (emme yhtään (paitsi ruokaa)), mutta saatiinpa ainakin lämmiteltyä venäläisiin kauppoihin, asiakaspalveluun ja muuhun sellaiseen. Itse ainakin tarvitsen hieman aikaa tottuekseen paikallisten asioiden elämänkulkuun. Vaikka Venäjällä on paljon kivaa, on myös paljon sellaista, mitä Suomessa on hoidettu paljon paremmin. Saatan kirjoittaa tästä aiheesta joskuis toiste.

   Ensimmäisen päivän arvosana oli minun puolestani 10/10, kaikki meni hyvin ja päläpälä next session.

H: Maanantai aamuna heräsimme hyvissä ajoin, jotta kerkeäisimme tehdä kaiken, mitä olimme suunnitelleet. Aamiaiseksi söimme pikkupelmeneitä ja venäläistä porkkanaraastetta, joka on siis tosi hyvää. Harmittaa ettei sitä myydä Suomessa. Puimme päälle, valmistauduttiin ja suunnattiin juomaan kahvia pieneen söpöön kahvilaan, josta tykkäsimme jo viime reissulla. KotiSeljanka otti pähkinän makuista kahvia ja minä banaanin makuista.

Kaupunkimaisemaa

Honey in da HAUS 

Kahvittelun jälkeen lähdimme etsimään paikallisbussia, jolla pääsisimme kohti reissun yhtä kohokohtaa, eli trampoliinipuistoa. Olin halunnut pitkään käydä sellaisessa, joten oli selvää, että tällä reissulla tulisimme käymään siellä. Meidän bussi matkamme epäonnistui hieman, joten lopulta jouduimme kävelemään päästäksemme perille. Lopulta kuitenkin pääsimme perille ja vaihdoimme jumppavaatteet päälle. Oli kyllä ihan pomppufiilis ja pomppiminen kävikin ihan urheilusta. Oli ihan superkivaa pomppia, heitellä palloja ja kaikkea muuta hupsutella siellä. Noin kahden tunnin pomppimisen jälkeen päätimme lähteä kohti kauppakeskuksessa olevaa peliluolaa. Tällä kertaa bussimatka onnistui ja päästiin ihan kauppakeskuksen viereen.

Korit ja lenttisverkko on vapaasti käytettävissä kaikille halukkaile

Hauskanpitäjät voi juosta kirjaimellisesti "päin seinää" 

Olin rakastunut viime reissulla kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa olevaan peliluolaan. Se koko yläkerta oli täynnä kaikkia pelikoneita. Ennen pelailua kuitenkin söimme ja katselimme samalla ylhäältä avautuvia upeita maisemia. Saatiin pomppimisen jälkeen energiaa, jota aloimme käyttämään ahkerasti kiertäen läpi melkein kaikki pelikoneet. Lempipelejäni olivat koripallonheitto peli, tanssimatto, erilaiset hakkaamispelit, joissa piti nuijalla lyödä esiin tulevia hahmoja, ilmakiekko ja törmäilyautot. Aina kun lopetti pelin, peli antoi sellaisia tikettejä sen mukaan, miten hyvin peli oli mennyt ja niitä keräilemällä pystyi voittamaan jonkun pikkuisen lelun. Melkein jo voitin tuhat tikettiä yhdestä arpapelistä, mutta se kone katsoi jotenkin väärin ja sainkin paljon vähemmän (olen tästä edelleen katkera). Pelattiin myös pingistä, sillä saimme ilmaiset puoli tuntia aikaa pelata sitä. Oli ihan todella hauskaa! Me vain naurettiin ja oltiin niin innoissaan niistä peleistä, että pelattiin varmaan yhteensä kaksi tuntia siellä. Söimme vielä pelien välissä bliniä, joka tietysti oli reissun pakollinen kohta.

Ahhhh, my home <3

All the little people with their little lifes

Kello oli jo aika paljon pelailun jälkeen ja ajattelimme vielä nopeasti kiertää kauppakeskuksen kaupat läpi. KotiSeljanka osti itselleen sellaisen pahvista rakennettavan verstaan ja minä ostin kaksi maatuska magneettia, sillä tavoitteenani on ostaa jokaisesta Venäjänreissustani jotain maatuskoihin liittyvää. Lähdettiin sitten kohti omaa asuntoamme, johon menikin yllättäen vähän pidempi aika, sillä lopulta jouduimme kävelemään sinnekin. Mutta kävely ei kuitenkaan haitannut, sillä seuraava päivä oli taas matkapäivä ja täynnä istumista. Aluksi oli tarkoitus mennä vielä käymään tapaamassa KotiSeljankan perhetuttuja, mutta olimmekin niin väsyneitä, että kävimme vain kaupassa ostamassa vielä kaikkea venäläistä ruokaa ja söimme sitä asunnollamme, sekä pakkailimme tavaroita paluumatkaa varten. Rupesimme aika aikaiseen nukkumaan, sillä seuraavana aamuna piti herätä todella aikaiseen.

Tiistai aamuna heräsimme jo joskus viiden aikaan, söimme aamiaista ja nopeasti pakkasimme loputkin tavarat ja suuntasimme kohti linja-auto asemaa. Pääsimme linjaan, joka lähti kuuden aikaan aamulla. Jätimme hyvästit rakkaalle Petroskoille, jossa olimme viettäneet jälleen kerran todella kivan reissun. Sinne voi palata aina uudelleen. Tällä kertaa linja-auto matka sujui todella nopeasti, sillä nukuimme melkein koko matkan. Oli hieman haikeaa lähteä Venäjältä, sillä sinne oisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Ostimme viimeiset ostokset vielä rajalta ja pian olimmekin jo Suomen puolella. Vaikka oli haikeaa lähteä, oli myös ihana palata meidän omaan ihanaan kotiimme.

A: Lopputulokset: Kaikki meni jees oujee jee ou jee jee ou jeejee. Yksinkertaisesti hyvä reissu, sanomatta mitään ylimääräistä. Pääsin tekemään itselleni mieluisaa asiaa, siis tapahtumien järjestelyä, ja viettää nauraen aikaa tämän yhden ihanan dyddösen kanssa. Molemmista seikoista muistiini jäi useampiakin kohtia, joihin palan mieluummin aina välillä nostalgian aallon tulleessa. Seuraavassa reissussa, jonka pitäisi sitten olla suunnattu Tukholmaan, aion käyttää saatua kokemustani ja järjestää asiat astetta paremmin.

H:
Olen tosi kiitollinen rakkaalleni tästä reissusta ja sen järjestämisestä. Minulla oli todella kivaa ja hauskaa. Sain toteutettua kaikkia toiveita, joita minulla oli ollut reissua varten. Pomppulinnassa käynti onnistui, shoppailu onnistui, peliluola onnistui ja sekä uusien, että vanhojen tuttujen ja hyvien makujen maistelu onnitui. Rakas teki mahdolliseksi sen, että pystyin oikeasti nauttimaan reissusta täysin rinnoin. Parasta oli kuitenkin saada vietettyä kahdenkeskistä aikaa ja juteltua kaikessa rauhassa. Lähtisin mielelläni vielä uudelleen käymään Venäjällä, joko Petroskoissa tai sitten tutkimassa jotain muuta paikkaa. Petroskoi on KotiSeljankalle todella tärkeä ja kotoinen paikka, mutta tunsin minäkin oloni kotoisalta siellä. Mutta toisaalta, siellä missä rakas on, on myös koti. En olisi voinut parempaa reissua tästä toivoa, joten kiitän sydämestäni minun rakastani, joka mahdollisti tämän kaiken! <3

BONUS: Kotiseljanka valmistautuu tanssimaan

Käärmeitä ja tikapuita

Joo-o!

Kyllä!!

Yhteishaku is coming! ! !

Brace yourself, kuten sanotaan!

Itsehän meinasin hakea yliopistoon tietojenkäsittely-alalle. Ihan niin pitkälle, kyllä! Tai sitten tulkiksi, mutta vain ajatuksella siirtyä sinne oikealle paikalleni jälkeenpäin!

Tähän aiheeseen, siis opiskelupaikan etsimiseen, tulevaisuutensa suunnitteluun ja vastuun ottamiseen liittyy aina tietynlaista painetta. Joillekin on pienestä skidistä saakka päivän selvää, että meinasivat hakea töihin päiväkotiin työntämään pikkukakaroita rattaissa. Toiset taas purjehtivat tuota valtavaa työmarkkinamerta pienessä alusessaan sen uppoutumiseen saakka, jäämättä hetkeä pidemmälle yhdellekään ammattisaarekkeelle. Minä en ole kumpaakaan näistä, surukseini tai onneksi. Tutkiskelemalla tätä avaraa merta called life, olen hiljattain poistanut omalta vaihtoehto -listaltani nimikkeitä toistensa jälkeen. Vaikka edelleen tämä lista sisältää kymmeniä pykäliä, suunta alkaa olla selvä.

Tietojenkäsittelytieteeseen olen päättynyt, kuten minua tuntevat ihmiset sekä meidän lojaallisimmat lukijamme tietävät, diedsikkapelejen kautta. Uskon, että moni minun ikäpolvestani tai aiemmista, on lapsena saanut käsinsä pleikkariin tai personalKomputteriin, ja vietti sen seurassa aamut ja illat. Ehkä joskus yötkin... Kaikki maailman Runescapet ja Habbo Hotellit, Hugon seikkailut, Spore, useampi CS versio, Majesty 2, Civ V, Miniclipin ilmaispelit, ja muut ja muut hadolliset ajantuhlauskappaleet...
Aina, kun yrittää kertoa jollekin, miltä oikeasti tuntuu olla innostunut jostakin pelistä kasvotusten, päässä pyörii kaikki mahdolliset stereotyypit nörteistä ja luusereista, jotka häiritsevät keskittyä kertomukseen, eikä siitä ikinä tulekaan järkevää ja mielenkiintoista. Muutenkin tylsää on esittää itsestäni ammattilaista kirjoittajaa, joten sanon kuten on - se oli ja on edelleen jotain aivan ihmeellistä! Ja tästä tunteesta, tietysti, kuten pienestä kukan siemenestä, jolle annetaan tilaa kokea elämän riemua ja kasvun ihmettä, kasvaa, kuten värikäs, lempeä kukan tulppaani, tunne paljon suurempi - innostuminen, inspiroituminen.. !! Tulipa kirjoitettua.. Joka tapauksessa: jossain vaiheessa mieleen pälpähtää idea luoda oma peli.

Joo-o! Sitä kun innostuu kirjoittamaan, tai siis ei osaa tiivistää ajatuksiaan ja noudattaa tekstinrakennetta, niin kylläpä syntyy! Tuo ylhäällä on vasta alku! Kokeilaan vähän lyhentää.

Siis koko tekstin idea oli esitellä joitakin minun töitä, joiden avulla olen tässä jonkun aikaa harjoitellut jo valmiiksi hieman tuotateijän ohjelmointii. Opiskelin itsenäisesti, käyttäen yhtä aikanaan ostettua oppikirjaa, temaattisia foorumeja ja yt-videoita. Tehkäämme screenshotti ja pikkuinen selostus.

Juokse, Miäs!!

Alkuun parhaat palat. Tämä on juuri nyt ehkä suurin ylpeyden aiheeni, nimittäin tekemättä vaille valmis runner peli! Tässä GIF:i

Ylpeillä on mistä: pelissä on useita eri elementtejä, kuten dynaaminen (don't ask) tausta, ohjattava hahmo, sekä randomisti ilmestyvät roskis- esteett! Hahmo on animoitu ja tottelee käskyjä ylös-alas!!! MUSIIKKI SOI TAUSTALLA, TAJJUUTSIE??!?! Niin.. Hjuva peli siis tulossa, kunhan saisin valmiiksi.

Kyseinen rrrojekti on harjoittelua, mutta mielestäni tärkeätä sellaista. Pääsin oppimaan joitakin asioita ohjelmoinnista työn vaiheessa, joita kirjoissani ei ole näytetty. Sillä tämä oli täysin minun ideoima ja rakentama, pääsin tutustumaan myös koko pelintekoprosessiin, mukaanlukien sitä ongelmanratkaisua, jota IT-alalla kuulema tarvitaan. Ehdottomasti hyvä kokemus. Mikä vielä parempi, itselleni jäi hyvä mieli, kun pysähdyin tämän kanssa nyt hetkellisesti muutama kuukausi sitten, mikä innostaa jatkamaan koko tätä juttua. Minulla nyt on myös sellainen näkyvä tulos työstäni, johon voin aina tulevaisuudessa palata, jos tulee hankala epätoivon hetki. Sillä voi myös kovistella tyttöystävän kaverien edessä, mikä on myös osa palkintoa työstäni.

Menu please

Tämä ei ole oikeastaan peli. Tai siis ei ollenkaan. Pelin osa ehkä, mutta ei varsinainen pelattava peli. Mikä ei tietenkään estä minua pelleilemästä sen kanssa koko ajan, sillä ei hitsi miten nerokas minä oiken olenkaan!! 

Sanotaan tätä nyt ohjelmaksi helpouden vuoksi. Ohjelma esittää jokaisen tietokonepelin avaintekijän (kirjaimellisesti) - aloitusruudun. Ohjelmassa on nappeja, joita voi painella, mikä tuo siirtymiseen menun eri sivujen välillä. Sivuja on neljä: se, missä on iso START- näppäin, se, missä on näppäimet PLAY, SETTINGS ja QUIT, sitten PLAY osio, jossa on pelin tallenteet, sekä SETTINGS sivu, jossa voi säätää äänenvoimakkuutta. Siinä. Muuta ei ohjelmassa ole.

Mutta miksi esitellä tällaista asiaa, mikä ei ole edes varsinaista peliä? Minäpä selitän!

Kyse on ohjelman rakenteesta. Ihmeellistä on, että noin yksinkertainenkin ohjelma oli vaatinut minulta luovuutta ja useampia tunteja kokeilua-ja-virheitä. Nimittäin helppoahan se varmaan olisi piirtää vain kaikki näppäimet ruudulle, mutta sen minä osasin jo. Sen sijaan minä loin omat objektit ja algoritmin sitä varten, että jos tulevaisuudessa haluaisin vaikkapa lisätä ohjelmaani lisää näppäimiä tai osioita, voisin tehdä sen kirjoittamalla vain muutaman säkeen koodia! Niin-niin, säkeen! Ohjelmointi on musiikkia!!!

Joo, en jaksa selittää enempää, vaikka voisinkin. NEXT and LAST!!

Shreks Swamp

Ei liity Shrekkiin millään tavalla. Tuli vaan äsken mieleen kirjoittaessani tätä tekstiä, että näyttääpä oikeasti joltakin suomaalta.

Pelin potentiaali: Seikkailupeli, jossa on avara, itsegeneroituva maailma, jota pelaaja voi tutkia. Juuti nyt: pelaaja voi ohjata hahmoa itsegeneroituvaa aluetta pitkin ja kerätä lippuja.

Tämä taisi olla se ensimmäinen varsinainen yritykseni luoda jonkinlaisen järkevän pelin. Ja olenkin, itse asiassa, suhteellisen tyytyväinen tähän. Piirsin melkein kaikki jutut itse, sekä tietenkin myös ideoin ja ohjelmoin kaiken myös. Vaikkei kovinkaan vaativa, tämän pelin pidän aina tulevaisuudessa muistissani, sillä tuosta se matka alkoi


Siinäpä taisi olla kaikki tästä kertaa. Olisin halunnut varmaankin jakaa vielä joitakin juttuja, mutta en uskalla levittää tätä tekstiä yhtä sen isommaksi. Pyydän anteeksi, arvoisa Lukija, että inisin tämän tekstin aikana useammissa kohdissa - lupaan kehittyä kirjoittajana ja laatia tulevaisuudessa parempaa safkaa sinun aivoillesi! Ja sitähän varten tämä bloggerikin on perustettu!

Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun! <3

                                 - kaikella kunnioituksella, kotiSeljanka

Minun pelini

Heippa kaikki!
Täällä kirjoittelee tällä kertaa Honey ensimmäistä tekstiään tänne meidän yhteiseen blogiin.
Kirjoitellaan siis aiheesta sinne ja tänne, eli ei ole mitään yhtä ja tiettyä teemaa, josta kirjoitettaisiin.
Tällä kertaa ajattelin kertoa vähän minun omasta tietokoneen käytöstä, miten se alkoi ja missä tilanteessa ollaan nyt sekä ylipäätään peleistä, joita olen elämän aikana pelannut.

Ihan pienenä meillä oli semmoinen ikivanha pöytätietokone, jolla pelailin jotain cd:llä olevia lastenpelejä. Kuuntelin musiikkiakin cd-levyiltä, eli sillon en vielä etsinyt kappaleita netistä. Kun aloin käyttämään internettiä, yleensä käytin sen ajan pelaillen habbo hotellia. Se tuntui silloin olevan niin hyvä ja innostava peli, mutta nykyään se on tylsä, eikä enää innosta ollenkaan. Eniten tietokoneella kuitenkin kirjoittelin kavereiden kanssa mesessä. Myöhemmin aloin kuunnella musiikkia youtubesta, mutta en käyttänyt youtubea muuhun tarkoitukseen. Vasta aika paljon myöhemmin aloin katsella youtubesta eri ihmisten tekemiä videoita, aktiivisesti seuraamaan useampaakin youtubettajaa. Meillä oli kotona playstation 2 jolla pelasin nemoa etsimässä peliä ja ehkä yhtä ensimmäisistä julkaistuista simsseistä. Tykkäsin myös tosi paljon laulaa singstaria ja omistinkin useamman levyn. Lisäksi saimme joskus myöhemmin perheen yhteiseksi joululahjaksi wii:n, joka oli alussa todella suurella käytöllä. Nykyäänkin sitä käytetään, muttei niin paljoa.

Nykyään netissä seuraan youtubettajia ja kuuntelen musiikkia. Olen rakastunut asmr videoihin, joilla saan rauhoitettua itseni lepäämään tai jopa nukahtamaan.  Katselen facebookkia päivittäen sitä itse liian harvoin. Muista sosiaalisista medioista käytän instagramia lähinnä tykkäillen tuttujeni kuvista, mutta myös julkaissen itsekin kuvia silloin tällöin.

Poikaystäväni on saanut minut innostumaan peleistä ihan eri tavalla kuin ennen. Olen löytänyt hänen avullaan useita tosi hyviä pelejä, joita oikeasti innolla tykkään pelata. Ensimmäisiä pelejä, joita hän näytti minulle oli the Last of us. Sen kaltaista peliä en ollut ikinä ennen nähnyt. Se oli vähän niinkuin peli ja elokuva yhdessä. Toinen samankaltainen peli, Life is strange, on varmaan tällä hetkellä lempipelini ikinä. Lisäksi ollaan pelattu pleikkarilla lego harry potter peliä. Huippuina tietokonepeleinä minun elämääni on tullut spore ja huvipuiston rakennus peli Rollercoaster tycoon 3. Tällä hetkellä pelaan juurikin tuota huvipuiston rakennus peliä ja tykkään siitä tosi paljon. Simssissäkin minusta oli parasta rakentaa niitä taloja ja tuossa pelissä pitää rakentaa huvipuistoja.

Pelaaminen on minun ja poikaystäväni yhteistä tekemistä, eli en tee sitä yleensä yksin. On ihana, että on joku ihminen, joka minun kanssa yhdessä pelaa ja on ylipäätään saanut minut innostumaan pelaamisesta. On olemassa varmasti vielä todella paljon hyviä pelejä, jotka vain odottavat sitä, että kokeilen niitä ja innostun niistä. Niitä innolla odottaen!

- Honey

Paluu Tulevaisuuteen

Nyt sitä ollaan tässä. Taas edessäni tyhjä tietokoneen näyttö, kokonainen vaunu halua kirjoittaa jotain järkevää tekstiä, joka saisi sivulleni paljon tilauksia ja... ei yhtäkään ideaa, mistä kirjoittaa.

Ei ollenkaan vieras tila itselleni.

Silloin varhais yläasteen aikaan tartuimme joka ikiseen työkaluun itseilmaisuun, mikä oli ikinä saatavilla. Toiset postasivat Facebook sivulleensa omia ajatuksiaan tai linkkailivat lempikappalaitaan, kommentoimatta niitä millään tavalla; toiset taas tekivät Ask.fm- käyttäjän ja katuivat sitä pahasti, kun saivat päin naamansa kymmeniä anonyymisiä haistatteluja. Jotkut meistä, itseäni mukaanlukien, inspiroituneina Pewdiepiestä tai Justimusfilmsistä, perustivat Youtubeen pelikanavia, jonne ladattiin pari episodia cringe paskåa jotakin ilmaispeliä. Sitten seurasi toteamus, että editointi on hankalaa, eikä vanhempien dinosaurus pystykään pyörittämään Bandicamia hidastamatta peliä, ja kanava poistettiin. 

Sitten oli tämä sivusto, jota arvoisa Lukija parhaillaan selailee. Kuinkahan monta kertaa tännekin on luotu tilejä? Enemmän kuin kaksi, se on varmaa. Tehtyään muutaman päiväkirjapostauksen tai masentuneen teinin valituskirjeen maailmalle, kirjoittamisen halu tuulettui pois, kuten sitä ei olisikaan ollenkaan ollut.

Ja silti tänne palattiin. Useimpiakin kertoja. Ja täällä ollaan nytkin.

Hankalaa tämä on, tämä kirjoittaminen. Ja uuden luominen ylipäätään. 

Mutta nyt meitä on kaksi.. ja meissä on voimaa!!! Nöyrä palvelijanne kotiSeljanka ja hänen pomonsa herra päätoimittaja Honey ovat yhdistäneet voimiansa tämän uuden, varmastikin erittäin mielenkiintoisen ja omaperäisen, blogin luomiseen.

Ja vaikka tämä oli nyt näin tympeästi ja tarkistamatta kirjoitettu, tämä kunniakas ensimmäinen postaus, toivon todella paljon, että tämän blogin elämä jatkuu edellisiä paljon pitempään. Toivon myös, että nyt, kun meitä eivät rajoita kouluopettajat, eivätkä kunniahimoiset haaveet tehdä tästä hommasta julkista menestystä, pystymme pomoni kanssa luomaan tänne palstalle jotain mielenkiintoista lukemista!

Joo-o. Että tällaista! Kyllä on ruostunut vähän tämä kijoitustaito lukion jälkeen, mutta eiköhän se pikkuhiljaa palaudu..? Toivottavasti!!

Tervetuloa kotoisalle "Pikkuinen vittusaatana"-sivulle, jossa löydätte paljon mielenkiintoista elämästä, arjesta, tietokonepeleistä, sekä matkailusta!

              - toivoo alipäätoimittaja kotiSeljanka